—
Ilman toivoa, ilman uskoa en en minä elää vois! Mun henkeni — ruumiini ei sitä kestäis mun järkeni sammuis pois…
Vaikka nyt kaikki on välillämme rikki,
vaikk' erohetken kellot jo soi:
Niin — ilman toivoa, oi Margareeta,
en en minä elää voi…
Rukoilen rintani elämän Herraa
että Hän minutkin uudesta lois:
Jotta sun sydämmesi kerran, kerran
minua lempien lähetä vois…
Rukoilen henkeni kaitselmusta:
Kaiken Herra mua nöyrrytä!
Särje itsekkyyteni musta —
vaan älä toivoa järkytä!