Bismarck, suuri jäniskoira, joka oli oikoellut raajojaan sängyn päällä, tuli nyt haukotellen ja paksua häntäänsä heiluttaen asiamiestä nuuskimaan. Koira näytti ikäänkuin todistavan: "Kaikki mitä herrani puhuu ja tekee, kuuluu mailman välttämättömään järjestykseen."
— Voin toimittaa tarkastuksen noin viikon kuluttua, julisti metsäherra matalalla äänellä, jollainen hänellä oli tarvittaessa.
— Voisikko herra metsänhoitaja tarkemmin määrätä päivää? kysyi Tapio.
— Jaa, on vaikea määrätä, selitti virkamies, — saattaa sattua puiden leimuuta ynnä muuta. Haluaisitteko olla läsnä tarkastuksessa?
Sepäs oli Herkko Tapion mielestä taas omituinen kysymys! Hän tuijotti tutkivasti metsäherran silmiin, vaivihkaa punniten, täytyikö miestä pitää yksinkertaisena vai pahansuopana, ja sai tuskin vastatuksi:
— Haluaisin luonnollisesti… minäkin puolestani… Tuskin muuten löytyy tarkoittamaani paikkaakaan…
— Niin, kuten sanottu, viikon-parin kuluttua olen tilaisuudessa toimittamaan asianmukaisen tarkastuksen, koska sitä haluatte, — sanoi metsäherra itsetietoisesti. — Mutta teidän läsnäolonne paikan päällä — ei ole välttämätöntä.
— Tahtoisin kaikissa tapauksissa olla mukana huomautti yhä toinen.
— Jaa no, sanoi metsäherra kohteliaasti ja nousi ylös. — Jos minulla on aikaa ilmoittaa, niin saatanhan tietysti…
— Kiitoksia paljon! sanoi Herkko Tapio ja lausui heti hyvästit, sillä hänestä näytti että metsäherralla oli jollakin tavoin kova tarvis päästä pian erilleen hänestä.