— Djah, sihahti metsäherra, — se on salaperäinen asia. Se on niitä
Rämsänrannan sosialidemokraattien mysterioita.
— Onko hän ehkä yrittänyt hirttää itsensä kruunun puuhun? kysyi nimismies ivallisen terävästi.
— Kunpa olisikin! vastasi metsäherra myrkkyä lykäten. — Siihen tarkoitukseen luovuttaisin ainakin minä ilmaiseksi hirsipuita — leimaamatta. Ja minä luulen että jos Suomen koko sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä samassa tarkoituksessa kääntyisi Metsähallituksen puoleen, Metsähall…
— Vastaatkos puheistasi? Onni ettei sattunut todistajia. Muuten sinä, sinä itse…
— Sinähän tässä olet kruunun nimismies? Pass på! Gör din plikt!
— Leikki sikseen, sanoppa nyt oikein tosiasiallisesti, mitä Herkko Tapio on tehnyt? tutki nimismies, joka aina tahtoi päästä asian ytimeen.
Nuori metsänhoitaja ei heti vastannut, hän vihelteli vaan ja keikautteli päätään.
— Kun niikseen sattuu, hyvä veli, niin et tiedä asiasta pyhäsen pölähtävää?
— Ei ole tarviskaan tietää. Mutta ilmiantaja tietää…
— Siis ilmiannon perusteella?