Siinä taas muuan pyytää savea, sammalta ja kiveä — ohoh, sehän on suuri asia, ei ole yhdentekevää, mitä lupakirjassa seisoo, täytyy antaa metsävahdille ankarat määräykset… Muuan puunostaja lähettää takauskirjansa, siinä on pieni muotovirhe — paperikoriin ja kauppa rauvetkoon. Hänen ei tarvitse panna omalletunnolleen toisten kiirettä. Päinvastoin hän ikäänkuin nauttii siitä että saapi usein tilaisuutta odotuttaa ihmisiä. Huomenna kello 10 on hän luvannut mennä leimaamaan, mutta hän meneekin vasta ylihuomenna. Hänelle näytetään leimauspaikka — ei, tätä hän ei hyväksy, tämä on liian hyvää metsää — siirrytään huonompaan. Hän pelottaa ostajia kalliilla hinnalla ja nauttii sanomattomasti, kun saapi vikanaiset puut kaupaksi. Joskus on hän ihan pirullisella päällä: leimuuttaa hämärässä ja valittaa ettei ole sähkölamppua matkassa, jotta leimattaisiin pilkkopimeässä.
Onpa hänestä tosiaankin tullut aristokraattinen maalaisvirkamies! Hän esimerkiksi pitää sivistymättömyytenä, jos joku häntä sanoo metsänhoitajaksi eikä forstmestariksi. Talojen emännät häntä harvoin arvaavat mieliksi kohdella. Sattuu semmoinenkin tapaus että hyvänsuopa töppänä tuippaa hänelle nauriin käteen. Fjalar Brynolf paiskaa nauriin emännän jalkoihin ja karjasee! "forstmestarille ei sovi antaa käteen!" Suomalaiselle saunalle herra Berg on melkein yhtä vihainen kuin nauriille, joka tarjotaan ilman hopeaveistä ja lautasta. "Kiuvassauna on sikoja varten" saattaa hän sanoa: "mongoolille se sopii, vaan ei germaanille".
Kaikki hänen mielestään on niin aito rämsänrantalaista!
* * * * *
Vaikka korpilakia lienee jonkun verran sovellutettu metsänhoitaja Bergiin — tapaus jäi iäksi tietymättömiin — niin se ei hituistakaan parantanut Herkko Tapion asiaa. Hoitoalueen Läntisen ja Itäisen piirin raja oli ikäänkuin tahallaan määritelty kulkevaksi sen niemen kohdalta, jolle Tapio oli anonut asuinsijaa. Tosin isompi osa Käkinientä oli ajateltu kuuluvaksi herra Bergin piiriin, vaan kun Tapio siihen vetosi, saattoi hän saada vastaukseksi että koska toinen puoli kuului metsänhoitaja Edelsteinin hoitoalueeseen, niin oli vaikea tietää, miten asia lopullisesti järjestyisi. Mutta kun Tapio puhutteli herra Edelsteiniä, antoi tämä ymmärtää ettei asian valvominen suinkaan millään muotoa kuulunut hänellekään, koskapa metsänhoitaja Berg kerran oli asian motiveerannut eikä hän tahtonut siihen sekaantua. Näinollen ei kumpikaan metsäherroista sanonut voivansa asiassa paljon vaikuttaa, vaan parasta oli — niin sanottiin Tapiolle — odottaa Metsähallituksen armollista ratkaisua ja toimenpiteitä.
— Mutta minähän olen jo odottanut kohta kolme vuotta! uskalsi Tapio huomauttaa. — Eikä siitä tule sen valmiimpaa!
— Käyttäkää sopivampaa puhetapaa, kun puhutte Hallituksesta! sanoi Berg ankarasti. Mutta herra Edelstein pani ainoastaan "djah, djah" ja lisäsi: — Metsähallituksella on nykyjään paljon töitä.
Ja sitten herrat silmää vilkuttaen vielä lisäsivät että kyllä Metsähallituksesta ennenpitkää saapuu päätös sitä suuremmalla syyllä koska itse herra ylitirehtööri oli suvainnut käydä paikan päällä ja siis — tiesi kaikki.
Metsähallituksen päällikkö oli tosiaan ajanut mielituumansa perille, mutta se oli siinä määrin salaperäinen asia että siitä tuskin tiesivät muut kuin asianomaiset metsänhoitajat ynnä moottorikapteeni Rankrutti.
"Nyt on piru myllyssä!" ajatteli Herkko Tapio kyllästyksissään. Viimeaikoina oli hän ruvennut epäilemään että kaikki nuo kolme kilpa-anomusta Käkiniemen suhteen olivat — itsensä herra Bergin virittämiä juonia.