Porojen kutsuma-niminä käytetään Kajaanin kihlakunnassa mitä milloinkin: "Sirppisarvea", "Reppakorvaa", "Pirua", "Urhoa", "Ampiaista", "Heilaa", "Kapakkaa" j.n.e. Lapin puolessa nämät nimitykset muodostuvat enimäkseen värin ja sarvien mukaan:
Kelokka, Luosto: Suivakko, Pällikki, Musikka, Musta, Valkko, Kirjo j.n.e.
Paliskunta:
Paliskunta tai palkinen on eteläläiselle outo nimitys, joka kuitenkin on siksi tärkeä tietää että sietää tulla mainituksi. Puhutaan Hossan paliskunnasta, Hallan paliskunnasta, Näljängän paliskunnasta j.n.e. Paliskunnalla tarkoitetaan poronomistajain yhteiskuntia, jotka sekä omien sääntöjensä että yleisen lain puitteissa toimivat rajoitetuilla maa-alueilla. Jokaisella paliskunnalla on oma päällikkönsä, joka on sekä toimeenpaneva johtaja että kirjanpitäjä ja rahastonhoitaja. Tällaista isännöitsijää sanotaan kansan kesken poroherraksi eikä siksi suinkaan kelpaa mikä jätkä tahansa. Täytyy esimerkiksi olla tarkka muisti erottaessa kunkin poro-omistajan poromerkkejä. Poroherran aivoissa täytyy säilyä satoja ja tuhansiakin "poronkorvia", joista porot tutaan ja jotka merkit ovat huolellisesti piirrettyinä paliskunnan pääkirjoihin.
Paliskunta voi sisältää useampia poroaitauksia, niinsanottuja poropeltoja, joihin poroja syystalvella ja keskitalvella kootaan. Kokoaminen eli peltoon-veto tapahtuu tietysti sitä varten että ainoastaan siten saadaan poroista selko: merkitään lisään sikiytyneet porot, purraan (ikivanhalla tavalla kuohitaan) nuoret härkäporot, otetaan kiinni (suopungilla heittämällä) ajokkaat tai ajokkaiksi opetettavat, erotetaan teurasporot, tarjotaan huutokauppaporot j.n.e.
Paliskuntien olemassaolosta ei tiedä maantienmatkustaja; syvällä ja kaukana korpien sisuksissa sykkivät paliskunnan valtimosuonet: peninkulmia ja kymmeniä peninkulmia pitkät, korkeat rinta-aidat. Niiden saartamina osuvat porot ajettaessa salojen kätköistä poromiesten leireihin. Rysistä ne kuten hauvit polskahtavat peltoon. "Pelto" on se umpiperä, josta eivät porot pakoon pääse. Karjakujan kaltainen nielu, jonka läpi porot laukkaavat ennenkuin peltoon häätyvät, on nimeltään kanat. Karsina taas se pellon kupeessa oleva suoja, johon teurasporot erotetaan.
Kiekero on poromiehen tavallisimpia sanoja. Sillä tarkoitetaan paimennuspiiriä. Ollaan kiekerolla, "hiihetään kiekeroa", "kiekeron hiihtäjät".
* * * * *
Lapin puolessa porokuja on nimeltä juomen. Karsina on kontturi ja poropelto porokaarre. Merkitsemistä sanotaan Lapissa pykällykseksi.
Porojen paimennuksessa ovat Lapissa erityisesti huomattavat nuot mainiot porokoirat, joita ei Kajaanin kihlakunnassa löydy. Yhden lappalaisen porokoiran sanotaan vastaavan ainakin kolmea miestä. Porokoirilla Lapissa kuuluu olevan omituinen "päiväpalkkansa".