— Terveisiä! Hälsningar!
— Taisi olla hauskakin? kysyi poika.
— Möhkönen oli oikein hyvällä tuulella, selitti isärovasti kävellen edestakaisin huopasaappaissaan ja sytytellen piippuaan. — Ajatteleppas: meille tarjottiin illallinen, jollaista kunniaa ei ole tapahtunut koskaan ennen siinä talossa. Siitä Taavasta on tullut niin kohtelias, kysyi se "miksi ei maisterikin saattanut tulla."
— Sylttiäkin tarjottiin, — kertoi ruustinna.
— Vai niin…
— Joo! vakuutti ihmisistä hyvää uskova rovasti puhaltaen vaakunasavuja, — kyllä ne nyt olivat niin erinomaisen ystävällisiä…
— Hm, — sanoi poika paulapieksujaan päästellen. — Kunhan ei olisi pahan edellä.
— Sitä minäkin, — sanoi ruustinna ruotsiksi ja alkoi kuvailla, miltä pastorin silmien ilmeet hänestä olivat näyttäneet.
— Sillä jesuitalla on pitkäsiima järvessä, siitä voitte olla varmat, — päätteli Reino. — Huomenna otan selon.
— Hyvää yötä nyt lapsikulta, nuku rauhallisesti. Mutta Reino Frommerus ei nukkunut kovinkaan rauhallisesti. Hän näki ilkeitä unia mustista ja punaisista miehistä…