— Seisoi ja vuotti, — säesti oppilas.
— No niin. Kauvanko Mooses siis sai seistä vuorella? Paavo Pöllänen!
— Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, vastasi harvakseen järeä ääni, jonka takana varmaankin seisoi koulun koljatti.
— Joo joo, niin olivat asiat siihen aikaan. — Siihenkö asti teillä oli läksyä? — Kertokaa nyt tämä tapaus niinkuin kirjassa seisoo. Reeta Lauronenpa alottaa.
Luokalta alkoi kuulua sukkelasuinen, mutta yksitoikkoinen ääni:
— Yhymn. Ko — Kolmannen päivän aamuna Herra astui alas vuorelle ukkosen jyristessä, ukontulien salamoidessa ja kovan pasuunan äänen kuuluessa. Ja savu nousi vuorelta niinkuin pätsin savu. Koko Siinai vapisi ja kaikki kansa, joka oli leirissä, peljästyi sangen kovin. Ja Mooses vei kansan leiristä… ja Herra puhui kaikki nämät sanat…
— Piisaa, keskeytti opettaja, samalla kun seinäkello kuului lyövän neljää. Lukekaa seuraavaksi kertaa — — —
Reino Frommerus siirtyi opettajan vastaanottohuoneeseen, jonne Lalli Limaskainenkin pian ilmestyi omituisesti hieroen käsiään. Nähtyään vieraan huoneessaan, säpsähti hän kovasti ja punastui korviaan myöten. Reino Frommerus mainitsi nimensä. Opettajan käytös muuttui silmänräpäyksessä kohteliaaksi ja kiemurtelevaksi.
— Hauska tutustua, sopersi hän ja läksi toimittamaan kahvea piialtaan. Tuli taas takaisin ja soperteli kaikenlaista vaatimattomista asuinhuoneistaan, joita ei muka vielä oltu keretty laitella vieraskuntoon, ja pyyteli anteeksi.
— Minulla on opettajalle vain vähän asiaa, — virkkoi toinen ja loi lävistävän katseen levottomaan, sileänaamaiseen olentoon, joka pyrki helkyttämään kirjakieltä, mutta äänsi kaikki d-äänteet järjestään t:ksi.