— Onko totta että te, herra Limaskainen, olette kirjoittanut päällekirjoituksen siihen kirjeeseen, jonka jotkut rentut tästä pitäjästä aikoivat lähettää Bobrikoffille?
Herra Limaskainen hämmästyi, punastui ja tyrmistyi.
— Mikä kirje? milloin? missä? kuka —?
— Minä vain kysyn, onko se totta?
Vieraan katse poltti nuorta opettajaa. Tämän tulen edestä ei näkynyt pääsevän pakoon.
— No hyvänen aika mistä te tiedätte! Ky—ky— kyllä minä… panivat pyytämään… minä en tuntenut herraa… ne sanoivat… ja täytyyhän ihmisiä auttaa…
Reino Frommeruksen silmät säkenöivät. Hän oli ponnahtanut pystyyn puristetuin nyrkein. Hänen äänensä värisi vihasta, kun hän sanoi:
— Hävetkää! Suomalainen kansakoulunopettaja alentuu santarmipalvelukseen? Joko te olette tyhmä raukka taikka kokonaan siveetön ihminen. — Hyvästi!
Hän asteli raskain mielin alas pihalle, luomatta ainoatakaan katsetta jälkeensä. Kuuli takaapäin imelän kohteliaisuuden "eikös maisteri vielä tulisi juomaan toista kuppia?" mutta ei kyennyt siihen sanallakaan vastaamaan. Poro kiidätti hänet hyvää vauhtia kylän läpi suoraan kotipappilaan.
Iltatähdet jo kylmästi kimmelsivät…