— Niinkö että "kiharat tuulessa häilyy"?
— Niin juuri. Ai, älä polje. Katsos! Noin paljon sinivuokkoja. Ja valkovuokkoja! En elämässäni ennen ole nähnyt. Totisesti on tämä Eeden…
— Niin. Ja me juoksemme parhaillaan kielletyn puun ympärillä…
— Nyt minulle selvenee eräs asia…
— Nytkö vasta?
— Ihmettä kuinka tuo ilta-aurinko lämpöisesti paistaa! Niin suloisesti herpaisee. Poika kulta — mennään tuonne… jonnekkin… puron suistamoon… kaahlimaan?
— Mennään! Paula? Mennään kylpemään! Yhdessä? Miksi hävetä sitä mikä on kaunista? Paula? Riisutaan itsemme — aivan alasti. Riisutaanko? Minä — kuule — en milloinkaan vielä ole nähnyt naista alasti. Muuten kuin — kuvissa, patsaissa… Nyt… tahtoisin nähdä sinut… oman morsiameni… juuri semmoisena kuin Jumala sinut on luonut… Paula? Suostuthan? Sinä vapiset… naurat? — Onhan meillä… ihana oikeus. Onhan…?
— On, mutta —?
— Ei mitään muttaa enää. Ei kukaan meitä näe. Tule! Joudu! Anna minun… riisua sinut! Näin juuri sen pitää tapahtua… auringon paisteessa, luonnon puhtaassa helmassa, kevätvihreys ympärillä, linnunlaulu ilmoissa… Anna minun… Hellanletta… Sinä… sinä ihana tyttöseni, neitseeni… Paula! Katso… katso vapaasti. Tämmöinen on mies… Anna minun… Noin… Näin… Katso! Oi! Minä… Minä olen valmis. Me suuret tuhmat lapset… Paula? Jumalantähden, Paula? — "Tulkoon valkeus!"
— — — — — — —