— Niin. Ja leppälinnulla pesä pieni sen armaan akkunan alla!
— Kuule, kuule, kuinka täällä käetkin kukkuvat — "kahden puolen kotilahden?" Kukkuu…
— "Ja se nukkuu!"
— Kukkuu?
— Se myös "hukkuu!"
— Kukkuu?
"Kukkuu on ilon ilmoitus, Kukkuu on onnen toivotus, Kukkuu on kuultuamme surunkin huojennus… Kukkuu! oi milloin minä saan kukkua ilolla? kuunnella kukkulaulun suloisuutta kultani rinnalla?… Kukkuu? — viel vuota yksi vuos! Kukkuu? — sen laulat leikin vuoks! Kukkuu? — oi minäkin pääsen tuon oman kullan luoks!"
— Reino, Reino, juostaan rantaan?
— Paula, Paula, kirjoitetaan santaan? Kaikki kuin kansanlaulussa. Hei heilini kans yli aidan! Minä näes olen… aitomus — ei minua mikään pidätä…
— Eikä minua! Et näy vielä tuntevan tämän tytön oikeata luonnonlaatua. Uskotko: minä lennän sinun kanssasi yli tuon kallion, jos vain tahdon…