— Niin…
— Sinun nuori ruumiisi aivan säteilee… puhtauden pyhyyttä…
— Poika-kulta! Sinusta virtasi minuun — jotakin? Mitä ihmettä se oli?
— Minun sieluani se oli!
— Niin kai se oli. Minä tunsin… nousevani… nousevani sinun kanssasi… aivankuin vuorelle.
— Pyhälle, huimaavalle vuorelle? Niinhän? Tyttö, tyttö! Minä imen sinun valkoisia rintakumpujasi niinkuin pieni lapsi.
— Ime ihanaiseni. Sinua varten tämä kaikki nyt onkin… toistaiseksi… Sinua varten!
— — —
Muistatko, kuinka kauniisti Vanhassa Testamentissa ylistetään naisen suloja, morsiamen rintoja — lanteita — kaikkea? Nyt vasta minä sen oikein ymmärrän.
— Niinkö? Niitä raamatunpaikkoja en ole koskaan lukenut.