— Ei, anna minun ensin kirjoittaa!
— Kirjoita sitten Jumalan nimeen…
'Kirkkoherra S. Land!
Kirjeenne, jossa koskettelette siviliavioliittoasiaamme, on vihdoinkin paljastanut suvaitsemattomuutenne niitä ihmisiä kohtaan, jotka uskaltavat nousta kirkollisia mielipiteitä vastaan. Minä olin Teitä luullut pieneksi poikkeukseksi ahdasmielisestä laumasta, koska mieskohtaisesti annoitte itsestänne vallan edullisen kuvan, vieläpä itse kehoititte minua tekemään vakaumukseni mukaan ja koettamaan päästä epäkirkolliseen avioliittoon. Mutta nyt kun toivoni on täytetty, huomautatte te että "Suomen lain mukaan ei avioliitto ole vielä sillä päätetty" ja että se on "kirkollisella vihkimisellä päätettävä." Aivan kuin Te täten tahtoisitte vaatia meitä palaamaan papin vihittäväksi? Kiitoksia isällisestä neuvostanne, mutta sallikaa meidän nyt jäädä epäpyhien joukkoon ja sieltä katsella muiden pyhyyttä.
Jos Te todella olisitte rehellisesti suosinut toisinajattelevaisia — jonka kuvan alussa tahdoitte itsestänne antaa — niin ette olisi takertunut muodollisuuksiin niissä papereissa, joiden perustuksella joku ulkomainen laki sallii siviliavioliiton. Jos Teillä on syytteitä lainrikkomisia vastaan, niin olkaa hyvä: huomauttakaa siitä Englannin Hallitusta, joka yksin on vastuunalainen tästä teosta.
Minä en suinkaan tahdo kiitellä niitä temppuja, joihin meidät alistettiin saadaksemme ulkonaisen oikeuden avioliittoon. Kaikki temput ja muodollisuudet ovat yhtä ala-arvoiset — sekä siviliavioliiton että kirkollisen vihkimisen — mutta kun kerran olemme yhteen näistä alistuneet, niin siinä pysymme eikä siinä enää ole katumista. Te ette millään tavalla kykene saamaan ulkomailla tapahtunutta epäkirkollista vihkimistämme kumotuksi. Teidän mielestänne on asia käynyt "sangen sekavaksi"? Se on käynyt sekavaksi ainoastaan sentähden että Teitä salaisesti harmittaa muka esi-isiensä pyhästä uskosta luopuminen. Älkää koettakokaan väittää vastaan — minä näen nyt selvästi, mihin Te tähtäätte. Olenko erehtynyt, arvoisa kirkkoherra? Suokoon Jumala että olisin.
Yhdestä asiasta olen varma. Te tiedätte omassatunnossanne — ja siis luonnollisimman uskonnon kannalta — että avioliitto, jota pappi ei siunaa, on siveellisesti aivan yhtä pyhä kuin se, jonka pappi vihkii. Ja se on pääasia, joka Teidän tulisi huomioonottaa ja jättää kaikki muu kaivelematta. Sentähden teette Te väärin, kun annatte viittauksia että meidän muka vieläkin pitäisi alistua papilliseen päällevoiteluun. Ihmisten ja valtiokirkon tähden Te tätä tahdotte — ette Jumalan. Ilkeitten juorujen välttämiseksi korkeintaan Te tätä neuvotte — ette Jeesuksen tähden, joka ei papillista vihkimätoimitusta asettanut paremmin kuin siviliavioliittoakaan. Mutta Jeesus Kristus asetti omantunnon vapauden, joka on irti kaikesta ulkokultaisuudesta. Kristuksen edessä ovat mies ja vaimo todella pyhitetyssä liitossa niin pian kun he ovat antautuneet toisilleen ja koettavat olla toinen-toiselleen avuksi. Se että pappi vihkii, ei näy tekevän avioliittoja pyhemmiksi. Sitä osoittaa jokapäiväinen kokemus, jota ette Tekään voi kieltää. Rahvas on sillä asteella että se tarvitsee kirkollista polituuria — teidän pappien syy! — mutta eiväthän kaikki ihmiset ole samalla kehitysasteella. Monessa valtiossa ulkomailla on papiton vihkiminen yhtä päteväksi tunnustettu kuin papillinenkin, onpa maita, joissa kirkollista vihkimistä ei edes hyväksytä päteväksi.
Olen nyt puhunut mitä tällä hetkellä ajattelen. Olisi paljon lisättävää, mutta arvelen sen hyödyttömäksi.
Ennenkaikkea ymmärtäkää, herra kirkkoherra, etten minä eikä minun vaimonikaan Teiltä mitään kerjää. Te saatte siis kirkonkirjoihinne merkitä meidät "laittomaan avioliittoon", jos tämä teko Teitä viihdyttää. Me emme enää odota mitään arvonantoa teikäläisestä pastorinkansliasta. Ja Teidän aristuneen persoonallisuutenne suhteen tunnemme sitä pettymystä, joka mailmassa on niin tavallista.
Te ehkä hävitätte tämän kirjeen, jossa kai mielestänne on "jumalatonta puhetta", mutta Te ette ikinä saa hävitetyksi mielestänne sitä että minä satuin olemaan yksi niitä harvoja edessänne, joka uskalsin sanoa niinkuin luonnollinen ihminen tuntee ja ajattelee.