Arvoisa tuomiokapituli ryhtyi oitis kolmenlaisiin etuvarustuksiin.
Ensiksi: se lennätti Kurjalan seurakunnan kirkkoherrankansliaan pikaisen tiedustelman: millä tavalla maisteri Frommerus ja hänen kihlattu morsiamensa olivat tulleet merkityiksi sikäläisiin kirkonkirjoihin, ja saatuaan äskennimitetyltä kirkkoherranapulaiselta ilmoituksen että asianomaiset — omituista kyllä — olivat merkityt kuten tavallisesti, mieheksi ja vaimoksi, lennätti kauhistuksissaan vielä toisenkin tiedustelman: kuka oli merkinnyt? ja millä perusteella?…
Toiseksi: tuomiokapituli lähetti urkkimakirjeen Moukkalan papinkansliaan visusti tutkistellen: asuiko eräs maisteri Frommerus ja hänen kihlattu morsiamensa siinä kaupungissa sekä asuivatko kihlakumppanukset todella yhdessä vai erillään —? Johon kaupunkiseurakunnan sielunpaimen, kappalainen Rynttänen heti sinkautti seuraavanlaisen salaisen raportin:
'Maisteri Frommerus ja hänen toverinsa asuvat tässä kaupungissa ja viettävät ujostelematonta yhdyselämää.
Viran puolesta:
Elias Rynttänen. (kirkon sinetti.)
Ja kolmanneksi: tuomiokapituli lähetti nuoren papin — erään Reino Frommeruksen entisistä koulutovereista — nuuskimaan niitä jälkiä, joilla kihlakumppalien huhuiltiin liikuskelleen ennen ulkomaille katoamistaan, ja tämän pelastussotilaan velvollisuuksiin kuului ylipäänsä tutkia, mitä kaikkea ikävää noista eksyneistä lampaista tiedettiin. Epäilemättä olisi kapituli lähettänyt hengellisen salaurkkijansa aina ulkomaille asti, jos sen kapitaali suinkin olisi kannattanut. Mutta kotimaisia pakanalähetyksiä varten olivat sen käyttövarat aina olleet vähän täpärällä.
Hoc signo vinces! "Tällä merkillä olet voittava!"
Kapitulissa oli alkanut kapina ja paperien rapina, ja tuomioherrat kynsiskelivät hermostuneina päitään. Olikohan tuo mies anarkisti vai mikä, kun Bobrikoffin hyytyneen veren ääressä oli keksinyt ruveta hätyyttämään hengellistä säätyä siviliavioliitto-pommeilla?
Paperit liitelivät kuin Noakin arkin kyyhkyset ulos tuomiokanslian avatusta akkunasta etsien jalansijaa vedenpaisumuksessa ja, kuni kyyhkysetkin, löysivät ne aina jonkun vihreän oksan. Ne kasvoivat kasvamistaan kokonaiseksi vuoreksi hengellisiä asiakirjoja, joiden päällä hiippahattuinen piispa seisoi kuni Mooses Sinailla syvässä keskustelussa ukkojumalan kanssa, jota keskustelua kesti enemmän kuin 40 päivää ja 40 yötä.