Pappi ei vastannut, hän puhaltaa pärskäytti vain savupilven läpi molempien sieraintensa, jotka mahtavasti laajenivat.
— Maisteri kai ymmärtää mitä minä tarkoitan?
— Ai jes! Teitä janottaa? Suokaa anteeksi. — Tilta! Tilta hoi! huusi isäntä.
Palvelustyttö raotti ovea.
— Täällä tarvittais vettä!…
Piikatyttö, nähtyään papin juhlatamineissaan, lennätti pöydälle raittiilla vedellä täytetyn kulhon, juuri samallaisen, jollaista pappiloissa lapsenkasteessa käytetään. Hän niiasi syvään papille.
Maisteri Frommerus ei joutunut pahasti hämilleen.
— Täss' olisi… Me otamme juomaveden kaivosta, vaan kasvojenpesuun käytämme jokivettä, — tuumaili hän.
Pappi ei kajonnut kulhoon. Hän istui ja mietti… Maisteri Frommerus tarttui itse kulhoon ja ryyppäsi.
— Siinä on puhdas maku! sanoi hän tyynesti. Papin silmät kiiluivat kuin kekäleet yössä… Hetki oli jännittävä. Samalla kuului lapsenitku viereisestä huoneesta, missä nuori äiti pienokaista hyräillen syötteli.