Hän syntyi äitist' neitseestä, Neitseestä,
Kuin vapaa oli miehestä,
Halle Halleluja.
Ihmisen luonnon päällens' ott', Päällens' ott',
Käärmeen tyköönsä poijes potk',
Halle Halleluja.
Liha oli hänell' niinkuin meill', Niinkuin meill',
Ei kuitenkaan käynyt synnin teill',
Halle Halleluja.
Hän verrakseni meit' tahtoi tehd', Tahtoi tehd',
Ja Isäns' kasvoi taivaass' nähd',
Halle Halleluja.
Nuori maisteri huomasi käännöksen kovin kömpelöksi ja epätarkaksi ja alkoi sentähden lukea puhdasta alkutekstiä, joka uudella runollisella voimalla hänet mielikuviinsa tempasi:
Puer natus in Bethlehem, Bethlehem!
Unde gaudet Jerusalem.
— — — — — — —
Millä äärettömällä riemulla ja millä tavattomalla selkeydellä tässä alkutekstissä olikaan laulettu ilmi Jesuslapsen syntyminen muka ylenluonnollisella tavalla:
De matre natus virgine, virgine!
Sine virili semine,
Halle Halleluja!
Ja kuitenkin oli tämän korkeanveisun sepittäjän heti seuraavassa säkeistössä ristiriitaisesti täytynyt tunnustaa että sama Jeesus oli siinnyt — ihmisverestä. Kuten säkeet kertoivat:
De nostro venit sanguine…