— Huh, huh, kuinka tuli kuuma! läähätti hän nähdessään että kaikki jo olivat kotona ja istuivat hälisten kahvipannun ympärillä.
— Gullevän! huudahti äitiruustinna. — Oletko ollut hiihtämässä? Ja me kun luulimme että sinä vielä nukut…
— Älä tuo lunta sisään! muistutti Heikki veli.
— Missä se nyt taas on kolunnut? mutisi vanhin veli Aatami punaisen partansa sisää.
— Minä luulin että mikä tukkilaisroikale sieltä työntyy sisään, — virkkoi suopeanivallisesti veli Vihtori puhallellen savuja hienotuoksuisesta sikaaristaan.
— Min älskade gosse, — huolehti ruustinna, — lienetkö oikein saanut aamiaistakaan, kun jäit yksiksesi kotiin? Tule nyt kahvia juomaan. Minä kaadan kuppiin.
Reino istuutui kahvipöytään, kahden siskonsa väliin, ja kävi ahnaasti kiinni höyryävään kuppiin.
— Niin, terveisiä kirkosta! toimitti äitiruustinna ystävälliseen tapaansa.
— Minullekko mamma sanoo? kysyi poika.
— Sinulle, kultaseni!