— Hyi piessä, rovastiin minä juoksen! uhmaili toinen.
— Juokse! ilkkui pastori, ja piika karkasi taas metsään, josta ennenpitkää oli pakotettu palaamaan takaisin.
Mutta turhaan olisikin piika Taava juossut rovastin kansliaan. Täällä häpyjuttu jo varsin hyvin tiedettiin ja kunnon rovasti oli tulisilla hiilillä. Anna neiti itkeskeli ylhäällä vinttikamarissa, silmät punareunaisina aivankuin lampisärjellä…
— Han ä' ett svin ti' präst! [Hän on sika papiksi!] säesti myös ruustinna, joka yleensä ei voinut sietää talonpoikaispappeja. Ja lisäsi sitten:
— Mitä sinä aijot tehdä, Freedrik?
— Kirkkolain mukaan pitää minun hänet kutsua kahdenkeskiseen puheluun saamaan kristilliset nuhteet, — selitti rovasti hieroen silmälasejaan.
— Ole varma siitä ettei hän tule! arveli puoliso.
— Hänen täytyy.
— Mutta hän ei sittenkään tule, — väitti ruustinna…
Ruustinna oli oikeassa. Pappi Möhkönen ei suvainnut saapua saamaan ystävällistä kristillistä nuhdetta vanhemmalta virkatoveriltaan. Kutsumalipun tultua nousi vain sitä kovempi ryminä hänen ja piika Taavan välillä kappalaisen virkatalossa. Hameita ja kenkiä siellä nyt vain lenteli kuin yölepakkoja ilmassa…