— Vai jätkämiehiä! sanoi isäntä epäluuloisesti muljauttaen mustia silmiään ja meni oikein likeltä tirkistämään. Katseli tarkoin kaikki porovehkeet ja poromiehen puvun päähineestä pauloihin saakka. — Kun et vain liene oman pitäjän herroja? sanoi.
— En ole herra! väitti toinen.
— Rovastin poikia olla taijat, pirhana vieköön? tunnusteli isäntä.
— Se sattui kuin naulan päähän! sanoi Reino Frommerus naurahtaen.
Ja nyt vasta tuli isäntä oikein kättelemään.
— Ka terve, terve!
Käytös ja ääni oli muuttunut.
— Mistä sitä nyt kuletaan?
— Ilovaaran häistä.
— Voi hyvänen aika! sanoi isäntä. — Ihan pakanamaista asti!