Isännän kanssa sitten kahden jäätyä kamariin, hän alkoi katsella ympärilleen.
— Minkätähden teillä on seinässänne tuo kamala helvetinkuva? kysyi hän.
— Ka se tuo Selema sen ilmanaikojaan… tässä keväällä reppuryssältä… jo minä sille sanoin että kannattaneeko tuo kahtakymmentä penniä, vaan se tinkasi jotta lasten lystiksi ottaa pitää… ka eikö siinä olekkaan sitä ilopaikkaa? säpsähti isäntä ja nousi katsomaan värikuvaa haparoiden mustilla sormillaan "taivasta."
— Ka sitähän minäi. En minä toki muuten hänestä kahtakymmentä penniä oisi raahtinutkaan antaa, vaan se tuo Selema pimpatti, niin panna rätkättiin kamarin seinään, jotta niinkuin viinimmälle näyttäisi… selitteli isäntä.
— Ei olisi kannattanut penninhyrrää noin huonosta tavarasta maksaa! sanoi papinpoika.
— Vai niin on huononsorttista paperia! No se tuo ryssä…
— Minä tarkoitan että kuvan ajatus on roskaa! opetti toinen. —
Eihän niitä tuommoisia taivaita eikä helvettejä missään…
— Vai ei, vai ei! ihmetteli isäntä. —
— Ja mitävasten tuo sanansasyöjän naama suomalaisen talonpojan seinässä? jatkoi hän sitten.
Mistä lienee poika Jussi markkinoilta… Eikös se ouk sen pääherran kuva?