(14/11 1895).
Mun on vilu.
»Minkä päivä lämpimämpi,
Sen mun mieleni vilumpi.»
Kanteletar.
Mun on vilu, vaikka vaate
Kylmän torjuu verhollaan, —
Vaikka kiukaan kirkas liekki
Kuumentaakin loimullaan.
Mun on vilu, vaikka kevät
Parhaallaan jo uhkuaa, —
Vaikka paistaa Luojan päivä,
Vaikka roudan luopi maa.
Mun on vilu, vaikka taivas
Lempeäksi leimataan —
Mun on vilu siksi että:
Puuttuu luotto — Jumalaan!
19/4 18961.
Voi väsyinkö kesken!
Voi väsyinkö kesken mä onneton mies
Mun sammuiko tyysten jo intoni lies'!
Ja toimeni määräkö tyhjihin vei!
Ja taistohon enää pontta mull' ei!