Ja kuollakko mullen nyt parhainta ois?
Ja maailman melskeistä nukkua pois?
Ja laulunsa haikea heittää vaan
Kotinsa rantoja kaartelemaan!
Mennyt työkyky.
Ei juokse järki,
Ei luista työ…
Ja luku tuntuu niin raskahalta…
Ja yli kaiken on tumma yö:
»Oi orjamaista,
Oi halpamaista
On kaikki tieteen ja opin työ!»
Mut järki, järki, ei juokse sentää,
Ja työt ne jäävät — kun tunne lentää!
Väliin ylitä — väliin toista.
Usein multa utelette:
»Mikä ootkin luonnoltais?» —
Oi, jos vastata ma voisin!
Ja jos vastuu onnistais:
Väliin yhtä — väliin toista —
Väliin taas — ei kumpaakaan;
Väliin terve, väliin sairas — j
Vaan ei sama milloinkaan!
Mut kun vielä väittelette:
»Mi on siihen sitten syy?»
Niin mä vastata vain tahdon:
Elämäni myrkky-kyy…
(Helsingissä 15/9 1897).