Aallolle.
Kun katson järven aaltoa,
Mi rantaa vasten lyö,
Ma tunnen kummaa kaihoa,
Mi mieltä jäytää, syö:
»Oi aalto, aalto, vaahtopää,
Mi sullen suotu on:
Sä nauttia saat elämää, —
Saat rannan suutelon!»
(1894).
Sydänmaan lammella.
Yöhyt ol' lempeä:
Pilvessä taivas,
Luonnossa tyyneys,
Rauhassa maa —
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Äänetön lampeni tuo. —
Silloin mun silmääni
Kyynele nousi,
Yön hämärissä
Itkin kuin laps; —
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Äänetön lampeni tuo. —
Miksikä itkin? —
En minä tiennyt. — —
Itkuni äänt' ei
kuullunna ken —
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Äänetön lampeni tuo.
(Onkiretkeltä tultua 1894).
Käki.