Mut tuuli ei kylmä — vaan leyhkä ja lämmin,
Se kasvoja vienosti vilvoittaa,
Ja vereni juoksevat vikkelämmin,
Ja rintani voimoa uhkuaa.
Ma kylystä käyn, — näät notkossa tuolla
On kotoisen korven mun saunani tuo,
Ja vieressä aivan, vaan metsän puolla
On hersyvät hetteet… ja soiluva suo.
Oi ihana ilta mun kotoni mailla! —
Kun kylystä puhtaana astelen pois:
On niin kuni mitään en oisi nyt vailla,
On niin kuni sielukin puhtoinen ois!
(Suomussalmella 8/10 1896).
Sylityksin.
Istuin vuoren kaltahalla,
Tuuli puissa tuiveroi,
Istuin vielä illan tullen
Kun jo syksyn myrsky soi.
Silloin horjui kaksi honkaa,
Kytisten ne lohkas maan —
Mutta vastakkain ne kaatui,
Jäivät kiinni oksistaan. —
Oi te hongat juurta vailla,
Hongat kaljun kallion!
Sylityksin teidän siinä
Leuto lahoa nyt on!
Huu! pani tuuli.
(Syksyinen sävel).