Huu! pani tuuli,
Kun nurkassa vinkui,
Kun räystäässä riekkui
Ja harjalla sinkui,
Kun kaivon vintturi nousi ja laski
Ja sanko sen kieppui ja heilui ja soi.
Ja huu! pani tuuli,
Kun vettä se vihmoi,
Ja kattohon räiski,
Ja seinihin tihmoi,
Kun ullakon aukossa vonkui ja soitti,
Ja ikkunan ruutuihin pieksi ja löi.
Ja huu! pani tuuli,
Kun portaille kuljin
Ja jälkeeni naukuvan
Pää-oven suljin,
Ja katselin yöttären huntua mustaa,
Mi taivaalta lopunkin hohtoa vei.
(S:salmella 6/9 96).
Syksy on!
Syksy on, syksy on!
Huokaa tuuli kuusiston;
Haikeasti ulvoo myrsky,
Ärjyin huutaa rannan hyrsky.
Syksy on, syksy on!
Laulaa pääsky kartanon;
Pois se lentää etelähän,
Ei jää Pohjaan pimeähän.
Syksy on, syksy on!
Sykkää sydän levoton;
Riutunut on kesän laiho, —
Mieltäni mun kalvaa kaiho.
Oi kuin pimeää!
Oi kuin pimeää!
Oi kuin himeää!
Voi kuin suruisaa ja haikeaa!
Tuuli ulvahtaa,
Lehdet putoaa
Maahan nuutuin — noin!