Kolkko yö on — voi!
Sade hurja soi,
Ruutuun ilkeästi lyö.
Katot komajaa,
Rännit romajaa,
Vettä valaa vain!
Ilman raskaus,
Luonnon huokaus
Sydämmeeni tarttuvi…
Murhe valtaa mun,
Aivan tukahdun…
Sielun huntuu yö…
Minun ilmani.
Kun laulaa aalto vaahtopää,
Ja tuuli purtta lennättää,
Niin että laidan kallistaa —
Niin se se mun on sää!
Kun kuohu pieksää rantoja,
Ja myrsky kiskoo kantoja,
Ja taivas tulta räiskyttää
Niin se mun ilmoja!
Myrskylaulu.
Synkkä on nyt syksyn yöhyt,
Rannan aallot loiskuttaa,
Pilven vöissä huljuu taivas,
Sysimusta onpi maa!
Korven kylmän naavapuissa
Hornan äänin hohajaa,
Taivaanvuohen siivensuihke
Kamalasti sohajaa…
Minä seison kalliolla,
Luonnon ääntä kuunnellen —
On kuin myrskyt maailmankin
Pauhais takaa aaltojen!
Lunta ja routaa.