Kylmä, kylmä nyt on ilma,
Kuuhut hiipi pilven taa,
Illan viiman vilu henki
Laulunkaijun kuolettaa.
Halki harvan honkametsän
Jalan kolke kumahtaa….
Niinkuin haudan kylmään komoon
Multa putoo, — humahtaa!
Ei nyt sula enää routa,
Eikä kuulla paljas maa,
Hiljaa, hiljaa näät jo lunta, —
Kylmää lunta tuiskuaa.
Kuole kalvaan talven virsi!
Minussakin routa on —
Surun sulamaton kirsi,
Kova, tyly, tunnoton…
(1896). 4
Honkalon sointi.
[Honkalon soinniksi sanotaan ääntä, jonka kaksi toisiinsa takertunutta honkaa saapi aikaan tuulisella säällä]
Jysmälammin laitehella
Kankaan kummulla honkalo soi —
Honganpa sälöhön lennähti tikka,
Nokkansa takomaan toi.
Voi, sua kirjosiipi tikka,
Etkö nyt hiljaa olla sa voi?
Jotta ma kuulisin kummulla kuinka
Honkalon huokaus soi!
Pulkka-laulu.