Aisa se katkesi ajellessa
Marrasvaaran taloon :,:
Tuonne se minäkin saunan laitan
Suomeni siniseen saloon!
Kuu on kirkas ja kimmeltääpi
Valkopilvien takaa :,:
Vielä se tämäkin siivo poika
Kultansa rinnalla makaa!
Lapsuudelleen laulava.
(Sävel kansanlaulusta: Ah voi kuinka kauheasti suru.)
Milloin, milloin levon löytää minun synkkä sydämmein,
Milloin surunsäveleistä lakkaa minun kantelein?
Saanko koskaan immen syliin pääni surren kallistaa —
Saanko koskaan suoraan hälle sieluni mun paljastaa?
Voi se lapsuuteni aika kotilahden rannalla, —
Taloja kun rakensimme Annin kanssa sannalla!
Kaunis piti talon olla — kauniimpi kuin kuninkaan,
Rikkahampi aartehista kuin on linnat ruhtinaan.
Voi kuin armas näin ol' olla kahden rantamalla vaan,
Kun nuo järven aallot lauloi illan tuutulauluaan!
Kuinka taivas pehmoisissa piivilöissä karkeloi,
Kuinka hento ilman henki rannan kaislikossa soi!