V.
KEVEÄMPÄÄ JA RASKAAMPAA
Markkinahoijakka.
Mun mielestäin tämä maailma on
Kuin markkinahoijakka vaan:
Jossa kaikkien täytymys pyöriä on
Menis kuinkakin joutuisaan!
Ja se hoijakka pyörivi, pyörivi vaan,
Ikipäivinä seisahda ei,
Mikä istuvi pystynä leijonallaan,
Mikä aasilla huutaen: »hei!»
Mut se, joka vauhtia liiaksuu
Ja ei huimausta kestää voi,
Hän kesken kyytiä pois hypätköön! —
Ja hoijakan kello se soi.
Ne ihanat illat, ne kuutamo-yöt.
Ulin aikaa jo päättänyt etten ma enää
Kynähän tartu ja lauluja tee,
Koska ei kenkään mun laulustain vartu,
Ja koska ei konsaan ne mieliksi mee.
Mut päätös ol' löyhä: kun tulivat taasen
Ne ihanat illat ja kuutamo-yöt —
Niin rikki jo remahti päätöksen sillat
Ja kynähän tartuin — ja tässä ne työt!
Renkinä olleen laulu.