Anna ja Helka on piikoina talossa.
Talo on kaukana synkässä salossa.
Anna on jykevä ja kookas kuin raita,
Helka on hento ja soleva ja kaita.
Annalla tukka se riepuna riehui,
Helkalla hivukset ne vapahina liehui.
Annalla posket ne pinopuina paistoi,
Miekkoinen Helkan ken huulia maistoi!
Anna se tiuskaten hurjasti huutaa,
Helkapa laulaen heilutti luutaa.
Monesti mä tappelin ison Annan kanssa,
Helka se mua oli ain varullansa.
Voi miksi pitikin mun Helkani heittää,
Ikävääni vaikea onpi nyt peittää!
(1896).
Muistelma.
Ensi kerran hänet näin,
Luona koulun kelkka-mäen:
Päässä oli punalakki,
Yllä sinitumma takki.