Kuule täti, miksikä ei kesällä ole lunta?
Kuule setä, miksikä ei rahaa ole niin paljon kuin haluttaa?
Joihin kysymyksiin isä puolestaan vastasi että Jumala ei ole mikään maantien ukko niinkuin lapselliset ihmiset uskovat — eihän sitä Jumalaa kukaan ole nähnytkään, ja äiti selitti että enkeleitä näkee vain unissaan, vaan ei niiden vaatteista saa selvää, ja täti huomautti että kesä on kesä ja talvi talvi ja kesä juuri merkitseekin sitä ettei saa olla lunta, ja setä selitti että jos rahaa olisi jokaisella niin paljon kuin haluttaa, niin ei rahalla saisi ruokaa eikä tavaraa, vaan ihmiset taitaisivat kuolla nälkään.
Tyttö oli tyytyväinen vastauksiin, vaan hänen kysymyksensä eivät silti loppuneet.
Kuule isä, mikä se oikein on — Piru?
Kuule äiti, miksikä ei meille tilata paratiisia ulkomailta?
Kuule täti, miksikä ei pojille kasva pitkät hiukset?
Kuule setä, miksikä ei ihminen yletä aurinkoon asti että saattaisi paistaa kalaa?
Piruko? vastasi isä. — Ei Tyttö rukka sitä ole helppo sanoa. Kun tulet vanhemmaksi, niin näet itsekkin, kuinka Paha ihmistä ärsyttää.
Voi sinua Tyttö hupsua, vastasi äiti, eihän paratiisia saata tilata ulkomailta, sehän pitäisi itse istuttaa niinkuin kaunis ryytimaa eikä siihen ryytimaahan saisi päästää sisään ketään, joka pahaa tekee.