Mutta lapset eivät enää muistaneet hölynpölyä. Vasta sitten kun isä illalla saapui kotiin kylältä ja pitkässä yöpaidassa, tuohipollot jaloissa ja piippu suussa tuli kertomaan lapsille, minkälaista unta hän oli nähnyt viime yönä Kummituksesta, vasta silloin lapset rupesivat muistelemaan aivankuin he tosiaankin olisivat olleet herra Kummituksen kanssa tekemisissä. Mutta isä puhalsi lauhkeita savuja pitkästä piipustaan ja tuumiskeli:
— Kummitus on kultainen herra!