"Sun haltuus rakas isäni Mä annan vanhan äitini…"
Palveleva henkemme toi kengät. Ne olivat puhdistetut ja kuivat.
— Minä kuivailin niitä hellan päällä, niin viipyi näin kauan…
— Tuolla tuntuu olevan iloisia veikkoja seinän takana, sanoi isäukko.
— Mitä lienevät asioitsijoita. Mutta ne lähtevät iltajunalla.
Seinän takaa ei kuulunut muuta kuin örinää ja mörinää. Silloin tällöin mies, jolla ei ollut musiikkikorvaa enempää kuin variksella, viritti laulun vanhasta äidistään.
Isä kävi puhelimessa ja viipyi neljännestunnin. Hänen huoneeseen palattuaan kuulimme, että seinän takana oltiin lähtöhommissa.
— Nyt pohjaan ja asemalle! Ei ole enää kuin varttitunti junan lähtöön.
— Heikki, nouse ylös!
— Ei, kyllä se pitää saada ylös. Heikki, nouse ylös, juna lähtee!