Sitten latoi hra Kenonen halot uuniin ja ryhtyi sytyttämään tulta, mutta vaikka hän oli jostakin lukenut, että villi-ihmiset ja raakalaiset saavat tulen syttymään hieromalla kahta puupalasta vastakkain, ei hra Kenonen saanut pesään valkeata, vaikka tuhlasikin kaksi laatikkoa tulitikkuja ja kaikki löytämänsä paperinpalat ja muut roskat sytykkeiksi.
Silloin lausui hra Kenonen vakaumuksenaan, että huvilanmyyjä oli varta vasten jäädyttänyt puut, tehdäkseen hra Kenoselle kiusaa, kaivoi eväskoristaan esille emaljituopin, joka oli otettu mukaan maidon juomista varten, ja käski Heikin juosta läheiseen sekatavarakauppaan ostamaan tuopin täyden petroolia, ja kun Heikki takaisin palattuaan kertoi kauppiaan neuvoneen käsittelemään petroolia varovaisesti kylmää uunia sytytettäessä, koska lehdissä oli juuri ollut uutinen Turussa Ison Hämeenkadun varrella samanlaisessa tapauksessa sattuneesta ankarasta petrooliräjähdyksestä, niin naurahti hra Kenonen halveksivasti ja sanoi, että sekatavarakauppiaalla näkyi olevan yhtä hämärät tiedot räjähdysaineista kuin petroolin ominaisuuksistakin, ja heitti koko tuopillisen petroolia uuniin, jossa tuli ritisi muutamissa tikuissa.
Toinnuttuaan huomasi hra Kenonen istuvansa nurkassa huoneen toisella puolen, ja kaakeliuunin olevan hajalla. Ympäri huonetta oli tiilen- ja kaakelinpalasia ja muurilaastaa, ja Kenosen pojat istuivat eri tahoilla huonetta permannolla, kylkiään hieroskellen. Eräs kaakelinpalanen oli napsahtanut hra Kenosen otsaan, ja kun hra Kenonen huomasi otsastaan tippuvan verta, huusi hän kalpeana, että hänet oli murhattu ja että hänen aivonsa olivat lentäneet seinään, sekä ajoi heti Kallen ilmoittamaan viereisessä huvilassa asuvalle kunnanlääkärille, että liikemies Kenonen Helsingistä oli katalan salamurhan uhrina räjähytetty ilmaan ja lepäsi viimeisillään oman huvilansa nurkassa.
— Herra tohtori, te näette nyt edessänne kuolevan ihmisen! huokasi hra Kenonen sammuvalla äänellä, kunnanlääkärin astuessa sisään, jonka jälkeen lääkäri sitoi hra Kenosen otsan ja vakuutti hänen työteliäitten ja nerokkaiden aivojensa olevan vahingoittumattomina ja hänen tilansa muutenkin olevan täysin tyydyttävän.
Kenosella oli sittemmin muutamia viikkoja otsallaan musta nauha, ja muistutti hän sen johdosta mielestään melkoisesti sotasankari von Döbelniä. Ja yhä edelleenkin on hän sitä mieltä, ettei räjähdystä aiheuttanut petrooli, koska petrooli ei ole mitään räjähdysainetta, vaan dynamiitti, jonka huvilanmyyjä oli kätkenyt uuniin peittääkseen rikoksensa ja haudatakseen pettämänsä hra Kenosen huvilan raunioihin.
HRA KENONEN JA PULAT
Hra Kenonen kuulee sokeri- ja voipulan uhkaavan, sekä ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin
Hra Kenonen sai äkkiä sattumalta kuulla, että Helsingissä oli sokeri hyvin vähissä, ja juoksi keittiöön toimeenpanemaan ankaran kotitarkastuksen.
Kenosen perheen sokerivarasto, joka heti punnittiin, havaittiin 450 grammaksi pala- ja 280 grammaksi jauhosokeria, jonka jälkeen hra Kenonen otti palasokerin oitis takavarikkoon ja lukitsi sen kassakaappiinsa. Hän olisi menetellyt samalla tavoin jauhosokeriinkin nähden, mutta palvelijatar pani sitä vastaan ankaran vastalauseensa, koska jauhosokeria tarvittiin päivällisruokien valmistukseen. Samalla kävi selville, että Heikki Kenonen oli aamulla näpistänyt sokerirasiasta kaksi sokeripalaa, jonka johdosta hän heti sai kaksi tukkapöllyä, yhden pöllyn kumpaisestakin palasta.
Sitten lähti hra Kenonen juoksujalkaa lähimpään puotiin ja pyysi saada ostaa 100 kiloa keko- ja 200 kiloa palasokeria.