— Ja isän vanhemman turkin, mutisi toinen poika.
— Ja isän vaalean kesäpuvun, kuiskasi Napoleon Kenonen, vetäytyen vanhempien veljiensä selän taakse.
— Mitä? huusi hra Kenonen raivostuneena ja näytti olevan valmis hyökkäykseen.
— Mutta ne on jo lunastettu! kiljaisivat pojat hädissään.
— Onko kaikki lunastettu? kysyi hra Kenonen, vetäen syvään henkeään.
— On!! huusivat pojat.
Hra Kenonen nousi ylös, jolloin hänen perillisensä, vetäytyivät kaksi askelta taaksepäin.
Mutta hra Kenonen menikin vain vesikarahvin ääreen, kaatoi lasin täyteen ja tyhjensi sen yhdellä henkäyksellä.
— Ja muitakin kauppoja olette tehneet? kysyi hra Kenonen ystävällisesti.
— Niin! vakuuttivat pojat.