— Ja isän vanhemman turkin, mutisi toinen poika.

— Ja isän vaalean kesäpuvun, kuiskasi Napoleon Kenonen, vetäytyen vanhempien veljiensä selän taakse.

— Mitä? huusi hra Kenonen raivostuneena ja näytti olevan valmis hyökkäykseen.

— Mutta ne on jo lunastettu! kiljaisivat pojat hädissään.

— Onko kaikki lunastettu? kysyi hra Kenonen, vetäen syvään henkeään.

— On!! huusivat pojat.

Hra Kenonen nousi ylös, jolloin hänen perillisensä, vetäytyivät kaksi askelta taaksepäin.

Mutta hra Kenonen menikin vain vesikarahvin ääreen, kaatoi lasin täyteen ja tyhjensi sen yhdellä henkäyksellä.

— Ja muitakin kauppoja olette tehneet? kysyi hra Kenonen ystävällisesti.

— Niin! vakuuttivat pojat.