— Vai niin, vai niin, toisteli hra Kenonen, naputteli sormillaan ikkunaruutuun ja katseli ulos pimeälle Fredrikinkadulle.
— Paljonko olette tähän asti voittaneet? tiedusteli hra Kenonen kohteliaasti ja puhui huomaamattaan samanlaisella äänellä, jolla hän puhutteli liiketuttaviaan.
— Viisisataa kolmekymmentä kahdeksan markkaa neljäkymmentä penniä! huusivat pojat.
— Onko siitä jo vähennetty pois panttienlunastus?
— On! Se on puhdas voitto! ilmoitti Kalle Kenonen.
Hra Kenonen katseli poikiaan syvällä ihmetyksellä ja salaisella kunnioituksella. Sitten viittasi hän pojilleen, että he saisivat poistua, jota lupaa nuoret liikemiehet viivyttelemättä käyttivät hyväkseen.
Hra Kenosen silmissä välkkyi omituinen, riemuitseva kiilto.
HRA KENONEN KIRJAILIJANA
Hra Kertonen aikoo ensin itse kirjailijaksi, mutta päättää sitten avustaa muita kirjailijoita laajoilla kokemuksillaan
Eräänä päivänä luki hra Kenonen muutamasta lehdestä ilmoituksen, että "kirjailija, jolla on tekeillä avioeroromaani, haluaisi kuulla onnettomien aviopuolisojen kokemuksia".