Kun asema täten oli tullut yhä monimutkaisemmaksi, piti kansalaiskokous vielä yhden neuvottelun, jonka päätökseen ratkaisevasti vaikutti kuopasta kuuluva Lötjösen huuto, että hänen asemansa on "kriidillinen" ja pikaiset toimenpiteet siitä syystä välttämättömät. Neuvottelun päätyttyä poistettiin ovilaudat kuopan suulta ja kaikkia pidätettyjä pyydettiin käymään kansalaiskokouksen eteen, jossa heidän asiansa tulisi julkisen käsittelyn alaiseksi.
Tämän jälkeen menivät kaikki vangitsijat, vangitut ja vangittujen vanki yhdessä Lötjösen tupaan, jossa Salamo Lötjönen, senjälkeen kun poliisi ja lautamies olivat irroittaneet kouransa hänen takinkauluksestaan, ryhtyi raavituin kasvoin jälleen puheenjohtajaksi ja kehoitti valitsemaan kokoukselle pöytäkirjurin. Kun seppä Niilo Havukka oli yleensä tunnettu kirjoitustaitoiseksi, niin valittiin hänet yksimielisesti kokouksen sihteeriksi, ja hra Kenonen luovutti hänelle toimessaan tarvittavan lyijykynän ja paperin. Tästä lahjasta päätti kansalaiskokous merkitä pöytäkirjaan kansalaiskokouksen kiitollisuuden.
Puheenjohtaja Lötjönen ryhtyi senjälkeen tekemään selkoa valtiollisesta asemasta ja kahdeksantuntisesta työpäivästä, mutta hänen puhuttuaan viisi minuuttia keskeytti hra Kenonen hänet ja sanoi, ettei Lötjösellä näkynyt olevan aavistustakaan nykyisestä asemasta. Hra Kenonen sanoi, että jos kokous suostuu siihen, niin tekee hän itse selkoa nykyisestä asemasta, koska hän on ainoa läsnäolevista, joka on mieskohtaisesti ottanut osaa vanhan hallitusjärjestelmän kukistamiseen, missä toimituksessa hänen osuutensa, vaikka hän ei tahtonutkaan sillä kerskata, saattoi olla suurempi kuin yleensä luullaankaan.
Puheenjohtaja esitti tämän jälkeen kokouksen ratkaistavaksi, eikö hra Kenosta olisi pidettävä porvarina hänen ilmeisen lihavuutensa takia, johon hra Kenonen pyydetyksi selitykseksi ilmoitti, että lihavuus on hänessä luonnon vika, johon hän itse on syytön, ja jonka vuoksi ei siis ole kohtuullista saattaa häntä kansalaisten halveksimisen ja poikottauksen alaiseksi. Sitäpaitsi huomautti hra Kenonen tuimasti, ettei hänen tietääkseen ollut missään määrätty maksimipainoa kansanvaltaisuuden harrastajille, minkä kiistämättömän ja terveen näkökohdan kokous hyväksyi. Kun hra Kenonen vielä oli kertonut alkaneensa uransa paimenpoikana ja saaneensa silloin kärsiä niin paljon vääryyttä ja riistoa tunnottomien manttaalijussien taholta, että hänen nuori ja tunteellinen sydämensä oli siitä iäksi päiväksi katkeroitunut, ja erään köyhän suutarin olleen kuolemaansa saakka hänen lapsuudenystävänsä, niin oli hra Kenonen valloittanut kokouksen jäsenten myötätunnon puolelleen. Hra Kenonen kysyi silloin, oliko kokouksen tarkoitus valita hänet myöskin puheenjohtajaksi, johon kokous vastasi yksimielisesti myöntävästi, ja Lötjöselle sanottiin:
— Tule pois Lötjönen sieltä pöydän takaa ja päästä tämä vieras puhumaan!
Lötjönen kysyi varmuuden vuoksi, oliko se kansan tahto, ja kun kokous oli vakuuttanut sen sitä olevan, luopui hän vallastaan, ja hra Kenonen otti ohjakset heti lujiin ja hallitsemaan tottuneisiin käsiinsä.
Senjälkeen piti hra Kenonen ytimekkään puheen, jossa hän sanoi vanhan ajan ilta-auringon laskeneen ja uuden ajan aamuruskon kultaavan taivaanrantaa, sekä esitti käsiteltäväksi kysymyksen Hukkalan viranomaisten virkatointen laillisuudesta.
Aluksi ilmoitettiin, että eräs viranomaisista, kiertokoulunopettaja Sihvilä oli poistunut paikkakunnalta vallankumouksen puhjetessa, jonka johdosta päätettiin lausua hänelle halveksiminen ja julistaa hänet virastaan erotetuksi siihen saakka, kunnes hän on puhdistautunut kansalaiskokouksen edessä ja pyytänyt kansalaisilta anteeksi kieräilevän menettelynsä. Tehty ehdotus, että hänet merkittäisiin pöytäkirjaan provokaattoriksi, hylättiin hra Kenosen ehdotuksesta todistusten puutteessa huutoäänestyksellä.
Otettiin sitten käsiteltäväksi lautamies Hovilan asia. Kun ei hänen virkatoimiaan vastaan ollut mitään muistuttamista, niin lausuttiin hänelle vain kansalaisten surkuttelu sen johdosta, että hän oli vanhan järjestelmän aikana toiminut lautamiehen ammatissa.
Poliisi Riikosen suhteen ilmoitettiin, että hän oli toiminut liian virkavaltaisesti ja pitänyt kävellessään sunnuntaina kirkkomäellä kuonoaan liian korkealla muulloin paitsi tyttöjen seurassa, josta syystä hänen on erottava. Kun Riikoselta kysyttiin, mitä hänellä olisi asian johdosta lausuttavana, sanoi Riikonen, että hän antaa koko kokoukselle kanan hännän eikä missään tapauksessa tule eroamaan, elleivät viranomaiset erota häntä. Tämän johdosta lausuttiin Riikoselle kansalaisten surkuttelu, ja Riikonen sanoi, että jos kokous suostuu luopumaan eroamisvaatimuksesta ja tyytyy lausumaan hänelle vain halveksimisensa, niin alistuu hän tuomioon, jotapaitsi Hukkalan asukasten on näistä puolin valta hänen puolestaan tuulastaa niin paljon kuin tahtovat.