Hra Kenonen huomautti, tahtomatta millään tavoin vaikuttaa kokouksen vapaaseen päätösvaltaan, että jos Riikonen eroaa, niin saadaan Hukkalaan uusi, ehkä entistä ankarampi poliisi. Asiata harkittuaan päättikin kokous, että tyydytään vain halveksimisen lausumiseen. Riikonen kysyi, merkitäänkö se pöytäkirjaan, johon kansalaiskokous arveli, että mitä se siellä tekee… kuulithan sinä sen nyt omin korvin.
— Paperikin voi loppua, lisäsi pöytäkirjan pitäjä, johon kokous vastasi, että kirjoita pienempiä puustaimia äläkä kirjoita kaikkea mitä kuulet.
Seuraava asia Hukkalan kansalaiskokouksen työjärjestyksessä oli kuppari-Liisan erottamista koskeva ehdotus, josta syntyi kokouksen kiivain väittely.
Sattuneesta syystä on tätä asiaa koskeva kohta kokouksen pöytäkirjasta ollut julkaistuna sanomalehdessä, joten voimme liittää sen tähän siinä muodossa, johon kirjuri Havukka oli sen pukenut:
"Viites pykälä esitettiin entiset mätännykset puhtistettua siirtämään kupparin toimi pois entiseltä kupparilta eräiten henkilöiten taholta esitettynä että kupparilla on kaksi eri tointa kupparin ja povarin joten kupparin ammatti olisi lakkautettava. Puheessa tuotiin esille raskauttavia surkutteluja häpeällisten y.m. syiten tähten mutta enemmistön pantua jyrkästi laitonta erottamisvaatimusta vastaan sanoen: provogaattoriksi sekä kupparin itsensä saapuvilla olleena pitettyä lyhyen valaisevan puolustuspuheen alkoi kiivas puheenvaihto, etesvastuun uhalla, johtuen vähä välin yleis mölinäksi, kun niinkutsutut puupuntarin aikuiset huuti alas puhujat, jonka kokoukseen saapunut eräs asiantunteva henkilö jota nimitettiin Herra kenoseksi sai vaikenemaan lyöten nyrkin pöytään ja tehten selvässä valossa tulevia huomautuksia lain perusteella. Äänestyksen perusteella jäi kupparin ammatti entiselleen, mille päätökselle nähtiin kansalaisten ja kupparin vienosti hymyilevän".
Kaikkien asiain tultua käsitellyiksi kiitti hra Kenonen kokouksen osanottajia ja julisti kansalaiskokouksen päättyneeksi.
HRA KENONEN KUVERNÖÖRINÄ
Hra Kenonen otetaan vastaan kuvernöörinä ja joutuu suurten kunnianosoitusten esineeksi
Seuraavana päivänä istui hra Kenonen junassa, lähestyen höyryn voimalla läänin pääkaupunkia. Hän oli erittäin tyytyväisellä mielellä muistellessaan, miten hän taitavasti ja valtioviisaasti oli osannut järjestää vallankumouksen kautta syntyneet sekavat olot Hukkalan kulmakunnalla. Sitäpaitsi oli hän yhtä taitavasti osannut järjestää omatkin yksityisasiansa ja saanut aikaan olosuhteisiin katsoen sangen arvokkaita halkosopimuksia. Hra Kenosen vilpittömästä sydämestä kohosi korkeuteen harras toivomus, että kaitselmus siunaisi hänen työnsä ja antaisi ensi talveksi oikein kovat ja kylmät ilmat.
Astuessaan läänin pääkaupungin asemalla ulos toisen luokan vaunusta, jonka ainoa matkustaja hän oli ollut tällä hiljaisella ja vähäliikenteisellä rataosalla, levisi hra Kenosen edessä suuri ihmismeri, joka ulottui aina asematalon taakse, ja kun hra Kenonen näyttäytyi, virittivät laulajat tervehdyksensä: