Minuutin kuluttua touhusi hra Kenonen pihalla palokuntalaisten ja poliisien joukossa ja antoi neuvoja ja rähisi ja joutui riitaan palomestarin kanssa, joka ei tiennyt, että hänen edessään oli kuoleva ihminen, vaan väitti hra Kenosen olevan koko lailla juovuksissa. Ja kun hra Kenosen tuttavat, jotka seuraavana aamuna lukivat sanomalehdestä hänen kuolinuutisensa kauniine muistosanoineen, näkivät hänen tulevan vastaan kadulla paltto auki, hattu takaraivolla ja sikari hampaissa, luulivat he näkevänsä aaveen ja pelästyivät pois suunniltaan, ja eräs heistä, jolla oli heikot hermot, meni niin sekapäiseksi, että häntä oli hoidettava kaksi viikkoa sairaalassa.