HRA KENOSEN HARHA-ASKEL ELI MITÄ HUONO SEURA VOI MATKAANSAATTAA
Viinamyrkystä surullinen tarina
Kirj.
TIITUS
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922.
I
Kaksi mahtavaa palloa oli kääntynyt toisiaan kohti, sillä hra Kenosen kuuluisat ja jalomuotoiset kasvot olivat päin aurinkoa.
Hra Kenosen ilmehikkäät silmät supistuivat äkkiä pieniksi rakosiksi, hänen päänsä kallistui jäykästi taaksepäin, hänen sieraimensa laajenivat, niiden seinämät vapisivat — ja seuraavassa silmänräpäyksessä tärisytti kauhea räjähdys ympäristöä…
Ikkunat helisivät, maa tuntui järkkyvän, luonnonmullistus oli tapahtunut: hra Kenonen oli aivastanut.
Tämän jälkeen vallitsi sekunnin pituinen kaamea hiljaisuus, niinkuin tulivuoren ensimmäisen purkauksen jälkeen. Sitten otti hra Kenonen nenäliinan taskustaan ja pärskähteli ja päristeli vielä hetken aikaa, niinkuin merellä, kun myrsky on tauonnut, mainingit vielä kotvasen pitävät vesimassoja levottomuudessa.