— Se tukka oli väärennetty! sanoi hän jäätävällä äänellä.
— Se oli peruukki!
Kiljahtaen vaipui Claurenzia maahan.
Parabello Borsalinon rinta nousi ja laski kiivaasti.
— Minä rakastin äitiäsi… kerran… mutisi hän.
Kaksi suurta kyyneltä vierähti hänen ahavoituneille poskilleen.
— Mutta minä en tiennyt, että hänen tukkansa oli väärennetty…
Uhkaavana seisoi musta kuusisto.
Claurenzia Königsgrund oli pyörtynyt.
Silloin tempaisi italialainen tikarin vyöltään ja kumartui Claurenzia Königsgrundia kohti.