— Kynä olisi, ja kotona pöydällä vielä puolikas, mutta entäs paperi… ei sitä neljällä markalla saa niin paljoa, että se romaaniin riittäisi…
Näin ajatteli Paimenhuilu.
Hän käveli syvissä mietteissä pitkin Pohjois-Esplanadikatua.
Vastaantulijat tuuppivat häntä, mutta hän ei sitä huomannut.
Sillä elementtien purkauksen kaltaisella voimalla kumpusivat kohtaukset ja luonnonkuvat ylös hänen sielunsa sanomattomista syvänteistä.
Suuri romaani pyrki ilmoille tulivuorenpurkauksen vastustamattomuudella.
Kaksi vanhahkoa naista kulki hänen edellään. Toisella oli kädessään neliskulmainen paketti.
— Tuo vee-see-paperikin maksaa nykyaikaan, sanoi se, joka pakettia kantoi. — Tämmöinen nippu maksaa neljä markkaa…
Paimenhuilu hätkähti.
— Deus ex maschinista! huusi hän, niin että ihmiset kääntyivät katsomaan häneen.