Rovasti Leukanen vaikeni, katsahti taakseen, missä rva Cecilia Horttanainen hengästyneenä ja hikisenä juuri kiipesi Ukko-Kolin korkeimmalle huipulle.
Rovasti Leukanen rypisti otsaansa.
Kumealla äänellä hän sanoi:
— Vaimo, mitä meillä on tekemistä sinun kanssasi? Mene tällä haavaa matkaasi!
— Minä selitän kaikki, huusi rva Horttanainen. — Antakaa minun ensin puuskuttaa. Tänne oli kovin korkea vastamäki…
Taivaan korkeudesta valoi aurinko kultaansa.
Rovasti Leukanen pyyhki hieman likaisella nenäliinalla hikeä otsaltaan.
Päivikki Footsvettin polvet vapisivat.
Hän oli tuntenut hurmaa…
Nyt aavisti hän turmaa…