Mutta jos tuo paksu setelitukko olisi ollut 1,000-dollarin seteleitä, niin eiköhän olisi ilmestynyt uros, joka olisi käynyt kauppaan.
Ja kuka meistä ei olisi sitä tehnyt?
Mutta Mäntyharjulla ei saa sulhastakaan 40 markalla.
Johtuuko se sitten Suomen rahan arvon alenemisesta taikka Mäntyharjulla vallitsevasta yleisesti tunnetusta miesten puutteesta, sitä me emme tiedä.
Sillä Mäntyharjulla on puute poikamiehistä. Koko maa tuntee laulun: »Kun Mäntyharjun pojat läksi reissullen, kun Mäntyharjun pojat läksi reissullen, ja kun Mäntyharjun pojat läksi reissullen, niin Mäntyharjun pojat läksi reissullen». Siitä lähtien on ollut yleisesti tunnettu myöskin se totuus, että Norjan sillejä ja Mäntyharjun miehiä on joka työmaalla.
Jotavastoin Mäntyharjun pitäjässä itsessään vallitsee sitä suurempi miesten puute.
Tässä äskettäinkin odotteli eräs avioliittoon esteetön Mäntyharjun neitsy kosijoita, mutta kun sellaisia ei kuulunut, päätti hän hankkia itselleen sulhasmiehen mustalaisen avulla.
Sulhasen hinnaksi määräsi mustalainen 40 markkaa, minkä summan neitsy maksoikin äitinsä suostumuksella.
Toimitus ei, meille annetun selostuksen mukaan, ollut kovinkaan monimutkainen. Levitettiin lakana metsässä sellaisen katajan yli, jossa oli kolme kuivanutta latvaa. Neitsy istuutui pensaaseen lakanan alle, Kainin jälkeläisen juosta hölkytellessä katajan ympäri, kolmasti vasta- ja kolmasti myötäpäivää. Sitten kömpi mustalainen vuorostaan pensaaseen, ja nyt juosta liuhtoi neitonen yhtä monta kertaa katajan ympäri, ravasi niin että hameen helmat hulmusivat.
Sulhasta ei kuitenkaan tullut. Paljonkos sitä nykyjään 40 markalla saakaan.