»14. On olemassa hyvin huono tapa: onnistuneen menestyksellisen työn suorituksen jälkeen heti mennä sitä näyttelemään; tässä juuri on välttämätöntä oppia pitämään itseään kurissa niin sanoaksemme, tottumaan menestyksiin, tukahuttamaan ulospäin pyrkivän tyydytyksensä painamalla sen sisäiseksi elämykseksi».
Siinähän se on meidänkin, meidän kaikkien suurin vaara. Aina me juoksemme näyttelemässä toisille, jos olemme saaneet jotakin irti kynsistämme. Maalari, joka on maalannut muutamia kymmeniä tauluja, laatii niistä näyttelyn ja kantaa vielä ovella pääsymaksunkin. Kun me olemme saaneet kirjoitetuksi pakinan, niin emme paina sitä »sisäiseksi elämykseksi», vaan painatamme sen lehteen, hyvin näkyvälle paikalle. Tämä paha tapa on ainakin porvarillisessa yhteiskunnassa mennyt niin pitkälle, että kissakin, saatuaan hiiren kiinni, kiertelee näyttelemässä sitä koko talonväelle. Totuuden nimessä on kuitenkin myönnettävä, että hiirestä sentään lopuksi tulee sisäinen elämys kissalle.
Mutta eteenpäin:
»15. Työn täysin epäonnistuneena mennessä penkin alle on tyynesti suhtauduttava tapahtuneisiin».
Me arvaamme, että siellä Venäjän maalla viljellään siinä suhteessa tyyneyttä koko rotevasti.
Nyt lukija tietää, miten on tehtävä työtä. Nyt on hänellä hallussaan
Neuvosto-Venäjän »Työn Instituutin» koko tietoaartehisto.
Käytä sitä, oi lukija, ja tule onnelliseksi!
Seiso hajasäärin elämän ankaralla työvainiolla ja hanki itsellesi sisäisiä elämyksiä äläkä juokse joka viides minuutti näyttämään aikaansaannoksiasi toisille.
Luettuaan »Työn Instituutin» ohjeet, miten työtä on tehtävä, kulkee
Neuvosto-Venäjä kohti loistavaa tulevaisuutta.
»Oi Venäjä! minne kiidät sä! Vastaa! Ei vastausta. Suloista helyä soittavat tiukuset; ilma jyrisee ja myrskyksi yltyy; ohi lentää kaikki, mikä maan päällä on, ja karsaasti katsellen syrjähän väistyvät ja tietä tekevät muut kansat ja valtakunnat».