Iivana raapi päätään ja kysyi:
— Saanko minä — ajatellakin?
— Tietysti saat, jos haluat. Kunhan vain ajattelet niinkuin minä tahdon. Mutta minä luulen, ettet sinä osaa ajatella. Herra ei antanut sinun ajatella, niin mitenkäpä olisit oppinutkaan. Mutta ole huoleti, toveri! Ei sinun tarvitsekaan ajatella. Minulla on hyvät aivot, minä osaan ajatella. Sinä vain teet sitten, niinkuin minä määrään. Sinä olet vapaa, toveri!
Iivana otti lakin päästään, kumarsi maahan asti ja suuteli juutalaisen kauhtanan lievettä.
Sitten hän vetäytyi varovaisesti pois.
— Nyt on Iivana vapaa! nauroi juutalainen.
Maksim Gorjki kirjoitti:
»Venäläisiä oppineita täytyy auttaa… Kuolevaisuusprosentti lisäytyy peloittavassa määrässä. Ja heidän mukanaan kuolevat kansan aivot — kallisarvoisimmat aivot».
Suomen hallitus tiedusteli neuvostohallitukselta, saadaanko venäläisille oppineille lähettää apua.
Neuvostohallitus vastasi kieltävästi.