Tuli uusi isäntä. Juutalainen.
— Nyt olet vapaa, Iivana, sanoi juutalainen. Iivana kumarsi maahan asti ja jäi sitten seisomaan.
— Mitä seisot? kysyi juutalainen. — Etkö kuullut, että olet vapaa?
— Kuulin, herra.
Ja Iivana kumarsi maahan asti.
— Älä sano minua herraksi, huomautti juutalainen. — Minä olen toveri. —
Äläkä kumarra. Ei ole enää herraa. Sinä olet vapaa.
Iivana yskähti, nyki partaansa ja kysyi varovaisesti:
— Saanko sitten tehdä mitä tahdon, herra toveri?
— Tietysti saat! huusi juutalainen. — Sinä olet vapaa, vapaa! Ymmärrätkö?! Saat olla ja elää niinkuin haluat, kunhan vain olet ja elät niinkuin minä käsken.
Iivana yritti kumartaa, mutta muisti sitten eikä kumartanut.