(1921.)
»VALLANKUMOUKSELLISIA» Y.M. »MULJAUKSIA».
Tampereelta päin tehtiin viime talvena reklaamia »Nauru-Jussi»-nimiselle julkaisulle, jonka »ulosantajaksi ja vastaavaksi» ilmoittautui eräs Niilo Lehto. Viimemainittu tuntematon, mutta yritteliäs suuruus lieneekin onnistunut keplottelemaan sekä ilmoituksia että tilauksia nauravalle Jussilleen, mutta nauru jähmettyi Jussin huulille, kun sen arvoisa ulosantaja vangittiin Tampereen asemalla tapahtuneeseen 20,000 mkan arvoisen matkalaukun varkauteen syyllisenä. Matkalaukku löydettiin Lehdon asunnosta, ja samalla kävi selville, että Lehto oli harjoittanut ammattinaan matkalaukkujen varastamista asemalta. »Nauru-Jussi» oli vain pieni sivuafääri.
Oman etunsa vuoksi olisi yleisön ja etenkin liikemiesten kavahdettava kaikenlaisia apokryfisiä julkaisuja. Sellaisiin kuuluu hyvänä esimerkkinä eräs Kouvolassa ilmestyväksi ilmoitettu »Suomen Kirjeenvaihtolehti», jonka on perustanut muuan 18-vuotias nuorukainen A.M. Mainitulla lehdellä on oikein omat »firma»-kirjeenkuoret, joihin on m.m. painettu:
»Koska Suomen Kirjeenvaihtolehti leviää jokaiseen kylään, on se ilmoittajille edullisin ilmoituslehti».
Kun olen kuullut, että tähänkin tekeleeseen jotkut herkkäuskoiset ovat antaneet ilmoituksiaan, niin voin mainita, että tiedot Suomen Kirjeenvaihtolehden levikistä niinkuin kaikki muutkin sen antamat tiedot ovat silkkaa valhetta ja humbuugia. Ei sitä leviä minnekään. Koko juttu on lapsellisen ja luvallista yksinkertaisemman nuorukaisen löperöä hommaa, ja »tirehtöörin» kannattavaisuuslaskelmille kuvaavaa on hänen tiedonantonsa, että ne kirjeenvaihtoon halukkaat, jotka lähettävät kuvansa lehdessä julkaistavaksi, saavat osoitteensa ilmaiseksi, mutta jotka eivät lähetä kuvaansa, saavat maksaa osoiterivistään 10 mk. Kun tietää, että kuvalaatan valmistus tulisi »lehdelle» maksamaan 40 mk, niin käsittää, mitenkä juttu »kannattaa»!
Sama nuorukainen oli pyrkinyt ja lopulta, lähetettyään takaukset, päässytkin erään suuren kustannusliikkeen asiamieheksi. Kun hän oli saanut 5,000 mkn edestä kirjoja yksin tältä kustantajalta, eikä mitään tilitystä kiirehtimisistä huolimatta kuulunut, lähti kustannusliikkeestä tarkastaja ottamaan selkoa, miten asiat ovat. Tarkastaja matkusti Kaipiaisiin, jonne kirjat olivat tilatut, mutta Kaipiaisissa sai hän selville, että senniminen henkilö oli jo muuttanut Kouvolaan, jossa hän oli avannut kirja- ja sanomalehtiasioimiston sekä perustanut edellämainitun »kirjeenvaihtolehden».
Kouvolasta mies löytyikin ja myöskin kirjat suurimmaksi osaksi, sängyn alta ynnä muista tarkoitukseen sopivista paikoista. Kuulustelussa kävi selville, että asiamiehen hankkimista »takaajista» toinen oli eräs vaununpesijä ja toinen joku vapauteen päässyt kuritushuonevanki. Nuorukainen oli hyvin ihmeissään kuullessaan, että hänen asioimistoimintaansa pidettiin sellaisena liikehommana, joka pian voi toimittaa hänet itsensä siihen paikkaan, josta toinen hänen takaajistaan oli päässyt irti.
Kaipiaisissa kerrottiin tarkastajalle, että nuori mies oli siellä hankkinut tilauksia »Vallankumouksellisia muljauksia» nimiselle tekeleelle. Ukot pulittivat rahat ja jäivät hymyhuulin odottamaan näitä virkistäviä muljauksia. Mutta aika kului, eikä muljauksia kuulunutkaan. Muljaukset olivat tosin jossakin ilmestyneet, mutta asiamies ei ollut tullut niitä tilanneeksi.
Ukot alkoivat silloin heitellä asiamieheen erinäisiä muljauksia, jotka tosin eivät olleet erityisen vallankumouksellisia, pikemminkin taantumuksellisia, mutta sitä pontevampia, niin että asiamiehen tiukalle jouduttuaan täytyi toimittaa »Vallankumoukselliset muljaukset» kärsimättömille tilaajilleen.