Liperissä oli pari kolme vuosikymmentä takaperin vanha rovasti, jonka nimi oli Åkerblom, ja joka käytännöllisyyden vuoksi oli tunnettu ukko Okkerin nimellä.

Eräät liperiläiset tekivät esityksen, että rippipyhät kaksinkertaistutettaisiin Liperin seurakunnassa.

Ukko Okkeri ei lähettänyt asiaa mihinkään valiokuntaan. Ukko Okkerin suu vain avautui, ja sieltä tuli päätös valmiina näillä sanoilla: liika ei lihota, jos ei kohtuus elätä.

Seurakunta alistui päätökseen, ja silleen se jäi.

Trotski on sanomalehdistöasiassa tehnyt saman havainnon. Jotapaitsi komitea on harkinnut, että sanomalehtien jakelussa on erityisesti otettava huomioon talonpojat.

Jos Neuvostohallitus on jo todellakin ennättänyt opettaa Venäjän mushikat lukemaan, niin täytyy meidän, vaikkapa vastahakoisestikin, tunnustaa, ettei se ole turhaan elänyt. Pitäisimme kuitenkin asiaa uskottavampana, jos saisimme sille vahvistuksen joltain muulta taholta kuin bolshevikeilta itseltään. Heidän mielikuvituksensa on nim. tavallisesti vähän liian vilkas. Lausuaksemme ajatuksemme asianhaarain mukaisella kohteliaisuudella.

Omituinen sattuma on, että aivan samaan aikaan on myöskin Suomessa tehty samantapainen apuharvennusaloite. Eduskunnan ruotsalainen vasemmisto, johon pääasiassa kuuluvat edustaja Åkerblom — ei kuitenkaan se edellämainittu ukko Okkeri — ja Schauman, tahtovat lopettaa aamulehtien ilmestymisen maassamme. Sanomalehdet saisivat ilmestyä sitten joskus päivällä tai iltapäivällä — mikäs kiire niillä oikeastaan on?

Trotskin mietintö lienee hyvinkin selitettävissä paperipulan avulla, joka Neuvosto-Venäjällä, missä paperia tarvitaan etupäässä 1,000 ruplan seteleihin ja kiihoituskirjallisuuteen, on sangen ankara.

Hrojen Schaumanin ja Åkerblomin anomusehdotus taas lienee parhaiten selitettävissä siten, että tämmöinenkin tuuma sattui juolahtamaan hra Schaumanin päähän, ja hän arveli kannattavan panna senkin paperille. Sitä kun meillä on, vaikka se onkin kalliinlaista. Aikoinaan on se jo ennemmin pyörinyt myöskin joidenkin sosialistien päässä, mutta joutunut sitten ullakolle monen muun tarpeettomaksi havaitun hyrrän viereen.

Taitaisi olla parasta viedä se takaisin ullakolle ja kätkeä visusti sahajauhoihin, ettei hra Schauman sitä uudelleen löytäisi.