(1922.)
IHASTUTTAVA YKSIMIELISYYS
Katsokaa meitä!
Näettekö, kuinka poskemme hehkuvat ja silmämme loistavat? Huomaatteko, kuinka viehättävä olemme kainossa ja vaatimattomassa kauneudessamme?
Kaikki tämä henkinen ja ruumiillinen kukkeutemme johtuu yksinomaan siitä, että me katsomme ihastuksella ja luottamuksella tulevaisuuteen — sekä omaan tulevaisuuteemme, että koko maailman tulevaisuuteen.
Välistä, havaitessamme kansakuntien ja diplomaattien välillä melkoisia mielipiteiden eroavaisuuksia, jotka ovat maksaneet, muiden kustannusten ohella, eräitä miljoonia ihmishenkiä, olemme me olleet taipuvainen raapimaan oikeaa korvantaustaamme ja lausumaan mielipiteenämme, että kaikki menee hornan tuuttiin… ja menköön, senpuolesta, mitäs se meitä liikuttaa!
Mutta nyt me aavistamme, etteivät ne russelilaiset ja hartevalaiset ja mitä ne lienevät — joita me olemme pitäneet enemmän kuin luvallisen löylynlyöminä tässäkin löylynlyötyjen maailmassa — etteivät nämä enemmän tai vähemmän pitkäpartaiset maailmanlopun prohveetat, jotka näkevät maailmanlopun merkin siinäkin, jos räystäällä päivänpaisteessa nukkuva kissa sattuu putoamaan, etteivät ne sentään taidakaan olla niin aivan väärässä ennustaessaan, että tuhatvuotinen valtakunta on alkamassa, ellei jo alkanutkin. Me näemme jo julman jalopeuran ja tyhmän lampaan, tai pässin, kävelevän kaulakkain viheriäisellä kedolla.
Katsokaamme esimerkiksi sitä suurta, omituisen juhlallista ja huomattavaa yksimielisyyttä, jolla maailman kansat suhtautuvat meihin. Avatkaa näköttimenne ja suvaitkaa nähdä se sydäntälämmittävä osanotto, jolla valtakunnat äkkiä ovat alkaneet harrastaa meitä, kylmän ja pakkasen punanenäisiä lapsia. Mutta ennen kaikkea se yksimielisyys. Kerrankin on koko maailma, tai ainakin huomattava osa siitä, yksimielinen edes yhdestä asiasta.
Katsokaamme:
Ruotsin lehdet ovat käsitelleet kysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.