»Helsingissä, heinäkuun 11 p:nä 1922.
Turku.
Vastaukseksi arvoisaan kirjeeseenne t.k. 6 p:ltä saan kohteliaimmin esiintuoda seuraavaa:
Kysymys ei ole mistään yksityisomaisuuden anastamisesta tai muusta semmoisesta, koska ent. sisareni Amerikkaan lähtiessään lahjoitti k. o. keinutuolin isävainajalleni, joka taas puolestaan lahjoitti sen minulle, joten entinen sisareni lahjoituksensa kautta ymmärtääkseni on menettänyt omistusoikeutensa siihen. Vaan toimenpide aiheutuu puhtaasti poliittisista syistä, minä kun edustan sivistystä ja laillista yhteiskuntajärjestystä — hänen edustaessaan kommunistista maailmanvallankumousta ja yksityisomaisuuden lakkauttamista (mikä viimeksimainittu hänen edesottamisiinsa nähden tuntuu jotenkin epäjohdonmukaiselta). Vaikka olenkin vakuutettu voittavani jutun, en kuitenkaan katso taloudellisesti kannattavan ajaa asiaa edelleen oikeudellista tietä, koska se kuitenkin joka tapauksessa aiheuttaisi minulle kustannuksia, jotka olisivat suuremmat kuin riidanalaisen »keinutuolin» arvo (75-100 Smk), ja ilmoitan täten taloudellisista syistä luopuvani omistusoikeudestani kyseessäolevaan esineeseen. Mutta komennettuna vakinaisesta majoituspaikastani väliaikaisesti Helsinkiin olen tilaisuudessa vasta t.k. lopulla lähettämään sen.
Olen asiaa käsitellyt tarpeettoman laajasti, ilmaistakseni Teille asian oikean laidan ja turhamaisuuden. Huvittavaa lienee myöskin Teidän tietää, että kirj. mainittu muu omaisuus tarkoittaa 10-15 kpl valokuvia, etupäässä ent. sisareni perheen keskuudessa otettuja kuvia, joita hän kirjeissä vanhemmilleni ja minulle on lähettänyt, sekä rouvalleni »muistoksi» antamaa muutaman markan arvoista tarjotinliinaa, jotka pyytämättä palautin, koska ne herättivät minussa ainoastaan »ikäviä muistoja».
— — — — —»
Tätä kirjoittaessamme, ja aiheuttaessamme siis sen asianajotoimiston karttaman »turhanpäiväisen skandaalin» lienee Halikon pariskunta jo saanut sen sadan markan keinutuolin rouvan veljeltä. Pariskunta nauttii aatteen voitosta lahtarismin yli ja hyräilee, keinuessaan tässä tärkeässä perhemööpelissä.
»Meillä on soffa ja keinutuoli,
Pelitoosa ja lullu.
Meillä on seinällä Kuusinen, Trotski,
Ja Lenini — nyttemmin hullu.»
(1922.)